|
Vuoden 2004 matka Itävallan Tiroliin on Salmiakin tällä hetkellä viimeisin ulkomaanmatka. Unohtumattomat maisemat ja ihmiset. Sinne pitää päästä uudelleen!
ITÄVALTA 2004
Pitkästä aikaa oli mahdollisuus lähteä matkalle ja päätimme kaverini kanssa suunnata aina himoitsemallemme matkalle Itävaltaan. Halusin nähdä kuuluisan Tirolin alueen ja sen Alpit.
Hotellimme sijaitsi pienessä Söllin kylässä keskellä Alppimaisemaa ja sieltä teimme muutamia päiväretkiä Tirolin alueella.
Viikonloppuna laskeuduimme Innsbruckin lentokentälle ja jatkoimme sieltä bussilla Sölliin.
SUNNUNTAI 1. PÄIVÄ
Sunnuntai päivä vierähti Söllin ympäristöä ja keskustaa tutkien. Iltapäivällä jo suuntasimme huikean korkealle ylös Hohe Salven huipulle. Ilma oli upea maisemien katseluun ja saatoimme nähdä todella kauas. Sää oli mitä parhain sekä valokuvaukseen, että videointiin.
MAANANTAI 2. PÄIVÄ
Maanantaina aamulla hyppäsimme postibussiin ja suuntasimme lähimmälle juna-asemalle Wörkliin, josta porhalsimme junalla “takaisin” Innsbruckiin.
Vietimme koko päivän kaupungin nähtävyyksiä ihaillen ja tietenkin teimme myös ostoksia paikallisissa liikkeissä. Lopuksi kiipesimme ylös Bergiselin kuuluisaan mäkihyppytorniin.
Loppumatka tietenkin taittui hissillä. Näköalat olivat jälleen upeat ja kuvia kertyi roppakaupalla. Oli todella kuuma aurinkoinen päivä ja nestehukka uhkasi valtavan kävely ja kiipeämisurakan jälkeen. Nautimme virkistävät juomat tornin kahvilassa ennenkuin lähdimme paluumatkalle alas kaupunkiin ja rautatieasemalle. Tossunpohjat olivat kovilla tulikuumassa asfaltissa ja oikeasti vaarana oli, että sulavat uutukaiseen asfalttiin. Huh!
Pienen seikkailun jälkeen löysimme oikean junan paluumatkaa varten ja illan tullen olimme väsyneinä mutta onnellisina takaisin Söllin kuvankauniissa postikorttimaisemissa.
TIISTAI 3.PÄIVÄ
Tiistai aamu alkoi edellisen toisintona, mutta tällä kertaa suuntasimme pieneen Tirolilaiskaupunkiin nimeltä Kufstein, joka sijaitsee samaisen Innjoen varrella kuin Innsbruck, mutta vastakkaisessa suunnassa. Kaupunki oli todella kaunis ja viehättävä ja sekä maisemat että rakennukset tekivät vaikututuksen. Ostoksia tehtiin taas “säkkikaupalla” ja paluumatka oli mukava kauniissa iltapäivä säässä päivän tapahtumia kertaillen.
KESKIVIIKKO 4. PÄIVÄ
Keskiviikko oli varattu matkanjärjestäjän retkelle Itävallan korkeimmalle huipulle nimeltä Grossglockner.
Reissu kesti koko päivän. En ole eläissäni nähnyt mitään niin uskomattoman upeaa, vaikka olenkin käynyt aiemmin mm. korkealla Italian Dolomiiteilla.
Näimme ikijäätä ja lumihuippuiset vuoret ja nautimme sekä näköaloista, että kahvihetkistä lähes kolmen kilometrin korkeudessa.
Näimme myös ihania murmeilta ja odotin kovasti tapaavani aran vuorikauriin. Haaveeksi kuitenkin jäi tältä erää. Vain takaisin lähteissä bussin ikkunasta, näin yhden vilaukselta.
Paluumatkalla poikkesimme vielä pikavisiitillä Zell Am Seen rantamilla ja ehdimmepä nopeina tyttöinä sielläkin matkamuisto-ostoksille ja kauniin järven maisemia kuvaamaan.
Saavuimme takaisin Sölliin alkuillasta.
TORSTAI 5. PÄIVÄ
Torstain olimme varanneet myös yhteisretkelle. Tällä kertaa Mozartin syntymäkaupunkiin Salzburgiin aivan Saksan rajalla. Matkalla ajelimme n. 25 kilometriä Saksan puolella, joten saatoimme sanoa käyneemme Itävallan lisäksi myös Saksassa. Salzburg oli juuri niin kaunis ja viehättävä kuin olin ajatellutkin.
Joka paikasta loisti kuuluisan säveltäjän olemassa olo ja hänen tärkeytensä tälle kaupungille.
Kaupunkikierros tehtiin jalan ja suomenkielisen oppaan johdolla. Salzburgissa on sääntö, että siellä voi opastaa vain sellainen henkilö, joka on saanut siihen erityisen koulutuksen ja luvat, joten mukanamme oleva opas sai pitää vapaapäivän.
Iltapäivällä meille vapaata aikaa ja kävimme tietenkin ostoksilla, mutta sen lisäksi meillä oli selkeä kuva siitä, että Hotelli Sacher ja sen maailman kuulu Sacherkakku on koettava, joten sinne varasimme reilusti aikaa.
Kokeimus oli juuri niin ainutlaatuinen kuin odotimmekin. Hotelli oli niin hieno ja upea, että hyvä kun sinne edes uskalsimme astua sisään.
Aito Sacher kakku sai vedet herahtamaan kielelle, eikä sen jälkeen Suomesta saatava “kopio” ole enää entisensä.
Torstai-illalle oli järjestetty Söllissä ilmainen ulkoilmakonsertti, jonne tietysti suuntasimme. Upea olikin…
Sen lisäksi nautiskelimme mm. aidosta Tirolilaistunnelmasta illanvietossa nahkahousu-esityksineen ja “Kippis” huutoineen - kaikilla kielillä, myös suomeksi!
Loppuloman vietimme Söllissä ja sen ympäristössä kävelyretkiä ja kahvilavisiittejä tehden, sekä tietenkin ostellen tuliaisia ja katsellen …
…Alppikansan ja turistien rauhallista elämänmenoa. Nautimme joka hetkestä, raikasta alppi-ilmaa nuuhkien.
Jos halusi vain olla ja katsella upeaa maisemaa, ei tarvinnut sen kauemmaksi lähteä kuin astua hotellihuoneen ovesta parvekkeelle ja kaikki tirolilainen kauneus oli suoraan nenän edessä!
Kaiken kaikkiaan unohtumaton loma jälleen kerran!
9. päivä (8.8. 2000)
Päivä lähti käyntiin hyvän aamiaisen kera ja sen jälkeen painuimme metroon ja ostimme kakkosvyöhykkeen metrolipun, päästäksemme Lontoon keskustan alueelta ulos. Suuntanamme oli Kew Gardens, “maailman puutarha”, josta löytyy älytön määrä kasvillisuutta eri puolilta maapalloa. Uskomattoman suuri alue täynnä ihmeteltävää.
Kew Gardens osittain
Kiertelimme ensin valtavalla puistoalueella, ystäväni kuvasi videota ja minä perässä valokuvia. Lintujakin puiston alueelta löytyi.
Aikamme käveltyämme saavuimme valtavien “kasvihuoneiden” kohdalle ja sieltä vasta kaikkea jännää löytyikin. Ystäväni ei olisi millään halunnut tulla sieltä ulos, mutta minulle sellainen trooppinen ilmasto alkoi käydä jossain vaiheessa ahdistavaksi, joten ihan hirveitä aikoja siellä ei kerralla pystynyt olemaan.
Vähän normaalia suurempia hedelmiä
Ihan “pikkuruisia” lumpeita
Koko päivä vierähti todella nopeasti ja palasimme vasta myöhään iltapäivällä jälleen takaisin Lontoon hulinaan.
10. päivä (9.8. 2000)
Jälleen oli aika tehdä jotain uutta ja ennen kokematonta. Olimme edellispäivänä varanneet itsellemme liput British Airways London Eye maailmanpyörään, sillä jonottamisessa paikanpäällä olisi kulunut tuntitolkulla.
Ylhäällä
Mahtavat näkymät yli Lontoon
Kierros kesti puolisen tuntia, jonka jälkeen päätimme samalla reissulla käydä myös viereisessä Aquariumissa, koska ystäväni oli kiinnostunut vedenalaisesta maailmasta. Ikävä kyllä akvaariot olivat niin hämäriä, että en saanut tavallisella kamerallani yhtään kunnollista kuvaa. Video onnistui kuitenkin kohtalaisen hyvin.
Poistuttuamme kalojen valtakunnasta, päätimme suunnata iltapäiväksi jälleen uuteen seikkailuun. Tällä kertaa menimme IMAX-teatteriin, ihmettelemään Englannin suurinta screeniä ja kyllä se olikin mahtavan kokoinen. Siinä istuessa tuntui, että oli itse helikopterin kyydissä Afrikan safarilla ja seikkaili Egyptin ihmeellisessä menneisyydessä…
Meidän piti ensin mennä katsomaan vain yksi näytös, mutta kuinka ollakaan kun tulimme ensimmäisestä ulos, olimme niin vaikuttuneita, että haimme heti myös toiseen näytökseen liput ja palasimme samantien katsomaan myös sen.
Illaksi suuntasimme vielä kävelylle Hyde Parkiin ja poikkesimme iltakahvilla Serpentiinijärven rantakahvilassa.
11. päivä (10.8. 2000)
Ikimuistoinen päivä, jota EI voi kokea enää koskaan uudestaan. Sen vuoksi siitä myös otettiin tavallistakin enemmän valokuvia ja kohteessa vietettiin koko rahan edestä aikaa.
Paikka oli tietysti ainutlaatuinen MILLENNIUM DOME, joka oli avoinna yleisölle vain rajallisen ajan vuonna 2000.
Päivä alkoi aivan uuden uutukaisella metrolinjan jatkeella, joka oli rakennettu juuri juhlavuotta ja Domea silmällä pitäen. Jubilee Line jatkui nyt North Greenwichiin saakka (ja pidemmällekin), kun se ennen oli päättynyt jo paljon aiemmin. Uudet isot asemat olivat säihkyvän upeita verrattuna ikivanhoihin keskustan asemiin. Itse matka Domelle oli jo elämys.
Jubilee Line 2000
Oli elämys kävellä Domen metrolaiturilta kohti valtavan kokoista “telttaa”.
Sisään päästyämme jäimme suorastaan suu auki katselemaan sitä valtavaa aluetta joka eteemme avautui ja kaikkia todella suuria rakennelmia rakennuksen sisällä.
Pohjakartta
Pyöreä kun oli, oli “päälava” eli Central Arena rakennettu teltan keskiosaan ja sitä kiersi valtava käytävä, mitä ihmeellisimpiä vempaimia reunoillaan.
Kaikki alkoi järkyttävän suuresta “kirjahyllystä”.
Erilaisia hahmoja, huvi- ja touhupaikkoja oli silmänkantamattomiin…
…ja kaikenlaisia “esitysnumeroita” oli jatkuvasti ilmassa - jopa kirjaimellisesti.
Kierreltyämme käytävissä ja poikettuamme milloin missäkin näyttelyssä tai masiinassa, valmistauduimme itse pääshowhun, joka oli luvassa pääteltassa.
Päälavalta
Yksi kuva kielloista huolimatta…
Itse Showta ei saanut kuvata, mutta se oli fantastinen mielikuvitusmatka jonnekin tähtien tuolle puolen, jos niin voisi kuvailla.
Pääosien esittäjät
Shown loputtua:
Kun pääshow oli ohitse, ihmisiä viihdytti suuren lavan eräässä kulmassa tällainen mukavia etnorytmejä soittava ryhmä. Jäimme hetkeksi kuuntelemaan, mutta sitten siirryimme kahville ja jatkoimme matkaa.
Lopuksi löysimme erään huippu-upean jutun ja kävelimme sinne sisään putkea myöten, jossa oli vain vähän valoa, mutta riittävästi että näki. Kun pääsimme perille, se osoittautui “hiljaisuuden kammioksi”, jossa rauhallinen lähes unettava musiikki kuului taustalla. Mitään ääniä ulkopuolelta sisälle ei kuulunut, kaikua ei ollut, ihmisten puhuessa, sitä ei kunnolla kuullut vaikka olisi istunut vieressä. Kaiken kruunasi hiljalleen seiniä kiertelevät vaihtuvat värivalot. Tunnelma oli aavemaisen upea. Ihmiset istuskelivat sitä varten tehdyillä korokkeilla seinien vierellä ja nauttivat erittäin rentouttavasta tuokiosta. Mahtava kokemus!
Värivaloja seinillä
Lopuksi kiertelimme vielä ulkona olevissa kojuissa ja näyttelyissä ja sitten olikin aika palata hotellille. Koko päivä oli kulunut yhdessä kohteessa niin nopeasti, ettei edes huomannut ajan kulua.
Good Bye Millennium Dome
12. päivä (11.8. 2000)
Vähiin käy ennen kuin loppuu!
Päivä alkoi relax tyyliin ja poikkesin ensin Standfordin kirjakaupassa, jonka jälkeen kipaisin Covent Gardenille kuuntelemaan musiikkia ja katselemaan ihmisten touhuja.
Hauskat soittajat
Tämä keräsi paljon väkeä
Kierreltyäni aikani alueella, ajelin metrolla Hydeparkin kulmaukseen,sillä olin aikeissa viettää kiireettömän aamupäivän puistossa istuskellen ja kierrellen. Olin jo aika puhki lähes kahden viikon kaupunkikiertelystä, mutta oli kerättävä vielä voimia pariin mielenkiintoiseen juttuun, joten tämä olisi oiva keino ja aika siihen.
Meditointiharjoituksia Hyde Parkissa
Muistaakseni Green Parkin metrotunnelin liukuportaissa otettu kuva
Jälleen kotona!
Ehdimme vielä iltapäivän aikana poiketa Tate Modernissa, eli nykytaiteen museossa ja katsomassa uutta Millennium Bridgeä, jonka valmistumisessa oli jotain ongelmaa, eikä sitä saatu avattua vuoden 2000 suunniteltuna aikana.
Thamesin yli kulkeva rata
Tate Modern museon hauska suuri hämähäkki
Millennium Bridge kuvattuna Tate Modernista
Thames jälleen kerran, nyt “pitsireunuksin”
Shakespeare’s Globe Theatre
13. päivä (12.8. 2000)
Viimeinen koko päivä Lontoossa.
Tänään molemmat suuntasimme katsomaan omia mielenkiinnonkohteitamme ja minä olin valinnut matkan Wembleylle. Suuri kuuluisa areena oli menossa monivuotiseen remonttiin ja halusin nähdä sen, ennen kuin se suljettaisiin.
Matkalla Wembleylle
Wembleyllä
Viimeinen mahdollisuus
Wembley Arena toivotti kaikki kiertokäyntiin osallistujat nimeltä tervetulleeksi ja heidän omalla kielellään. Mukana näytti olevan paljon muitakin suomalaisia…
Opas
Beckham ja kumpp.
Päivä oli jo pitkällä kun palasin takaisin Lontoon keskustaan. Illalla lähdimme vähän juhlistamaan viimeistä iltaamme Lontoossa ja poikkesimme hotellin baariin hetkeksi. Tarkoitus ei suinkaan ollut siellä kauaa olla, - emmekä kyllä olleetkaan - mutta suunta oli ihan toinen kuin alunperin oli suunnitelmissa. Aamulla olisi lähtö Suomeen, joten piti mennä ajoissa nukkumaan, mutta toisin kävi. Löysimme itsemme Hippodromen hämystä… mutta siitä ei sitten sen enempää!
14. päivä (13.8. 2000)
Mistä tämä ilmestyi? Ei harmainta hajua, mutta Sherlock oli näemmä vaihtanut uuteen korttiin sitten viime kerran!
Sitten oli kotiin paluun aika! Tapasin aamulla ensimmäistä kertaa koko kahteen viikkoon kohdeoppaamme ja hän tuli luokseni juttelemaan alkuloman epäselvyyksistä. Hän tiesi asiasta sen kautta, että olin vihdoin jossain vaiheessa saanut heidän ruotsinkielisen oppaansa kiinni ja selittänyt ja ihmetellyt tilannetta.
Hän tietysti pahoitteli tapahtunutta, muttei tuntunut mitenkään ottavan vastuuta asiasta, ettei opasta saa kiinni, vaikka he ovat siellä juuri sitä varten!!
Sanoin, että joka tapauksessa teen siitä ilmoituksen matkatoimistolle, oli tilanne mikä tahansa, sillä se pilasi ensimmäisen viikon lomani totaalisesti.
Tällainen tarina tällä kertaa! Lontoo ei pettänyt, vaikka matkanjärjestäjä niin tekikin! Edelleen Lontoo on minun punainen kaupunkini, jonne tahdon ehdottomasti vielä päästä jossain vaiheessa!
Good Bye and Thank You!
Lopuksi vielä vuosien varrella kertynyttä matkamuistoa viideltä Lontoon matkaltani.
Karkkipurkkeja ja muuta sälää
Mukeja on joka lähtöön (sekaan oli jäänyt pari Kanada mukia)
Haukku vuodelta 1991
Muutama t-paita kymmmenien joukosta
KIITOS ETTÄ JAKSOITTE MATKUSTAA KANSSANI!
6.päivä (5.8. 2000)
Tänään suuntasin Lontoon keskustasta pois. Ajoin metrolla Holland Parkin asemalle, josta kävelin kivoja pikku asutuskatuja Holland Park puistoon.
Matkalla puistoon
Holland Parkin portilla
Puisto piti sisällään yllätyksiä toisensa jälkeen. Tässä niistä muutamia hauskoja poimintoja…
Saanko luvan?
Myös ihana “allaspuutarha” löytyi puiston kätköistä
Ihana yksityiskohta jonkun paljon puistossa viihtyneen henkilön muistoksi
Puiston ulkoilmakahvila
Kahvihetki perienglantilaiseen tapaan - kera sanomalehden Alkaakohan tavat jo tarttua?
Katselin kahvilasta myös Japanilaishäitä, joita vietettiin samaan aikaan.
Kivoja tattitaloja
Kilpikonnakello
Kun vihdoin maltoin lähteä puistosta, päätin kävellä läpi viehättävän asuinalueen Kensingtonin kautta Queenswaylle, josta hyppäisin metroon ja pääsisin takaisin hotellille…
Kensingtonin aluetta
…tai niinhän minä ajattelin, mutta päädyin Mark&Spencerille Kensington High Streetilla. Ostin sieltä mm. eväät illaksi, ettei sitten enää tarvinnut lähteä “ulos syömään”.
7.päivä (6.8. 2000)
Tänään sain uuden aamiaiskortin toiselle viikolleni, joka olikin sitten todellinen yllätys. Vihdoin matkatoimiston matkaopas oli saanut selvitettyä sotkut ja minulla oli “virallisesti” huone myös seuraavaksi viikoksi. En sen kummemmin aamiaiskorttia ihmetellyt enkä tutkinut, ennen kuin seuraavana aamuna aamiaiselle mennessäni, mutta siitä lisää huomisen tarinassa…
Tänään olisin viimeistä päivää Lontoossa yksin, sillä illalla saapuisi ystäväni Suomesta ja majoittuisi samaan hotelliin, kuin minä. Hänen kanssaan kiertelemme varmasti paljon jo tuttujakin paikkoja, mutta olimme sopineet jo etukäteen eräistä kohteista, joihin en menisi ennen kuin hänkin liittyy seuraan.
Jälleen kerran metro vei minut Thamesia ihastelemaan ja sen rantoja kiertelemään. Ensin piti käydä kuitenkin Towerin myymälästä hakemassa vähän “vahvistusta”, että jaksaa tallustella katuja koko päivän…
Towerin alueen tunnelmissa jälleen kerran…
Tästä kuvasta pidän tosi paljon, vaikka päivä oli harmaa ja synkkä… Aurinkoisella olisi varmasti tullut vieläkin parempi.
Omapanorama Thamesin sillalta
Päätin sillalla oleskelun jälkeen palata Towerin puolelle kaupunkia ja kävellä St Catharine Dockiin päiväkahville. Olin käynyt paikassa vain kerran aiemmin, ja silloin ei ollut tullut otettua kuvan kuvaa, joten sekin asia piti siis korjata.
Mitään havaintoa ei ole, mistä tämä kuva on otettu, mutta kuuluu kyllä päivän saldoon
Palasin hotellille hyvissä ajoin, ottamaan ystävääni vastaan.
Hotellin ikkunasta näkymä Piccadilly Circuksen ihmisvilinään
Oli oikein mukava saada juttuseuraa toiseksi viikoksi ja ilta menikin mukavasti kuulumisia vaihdettaessa ja ystäväni asettuessa taloksi omaan huoneeseensa.
8. päivä (7.8. 2000)
Ensimmäinen päivä, kun saattoi jakaa näkemänsä ja kokemansa jonkun toisen kanssa. Ystävälläni oli videokamera mukanaan, joten hän kuvasi videolle ja minä tavalliseen tapaan kamerallani.
Lähdimme ensitöiksemme veneretkelle Little Venicestä Camden Lockin markkinoille Camden Towniin. Olimme suunnitelleet tiettyjä juttuja etukäteen, mitä hän haluaisi matkallaan tehdä. Siispä kiertelin hänen kanssaan paljon sellaisiakin kohteita, joissa olin itse käynyt jo useita kertoja.
Little Venice
Jason Trip jälleen, nyt veneestä sisältä
Hauska sorsakuva, vaikkei itse sorsaa edes kunnolla näy!
Camden Lock
Palasimme Lontoon keskustaa kohti kävellen. Nautimme uusista maisemista ja tepastelimme kohti paikkaa, jossa minäkään en lukuisista Lontoon vierailuista huolimatta ollut vielä ehtinyt käydä
London Zoo!
Papukaija
Tikru veteli päiväunia varjoisassa paikassa
Kameli löntysteli ohitsemme kaikessa rauhassa
Kirahvi näytti kerrostalon korkuiselta
Ronsu : )
Näimme paljon muitakin eläimiä ja saimme hyviä videonpätkiä eläintarhan kierrokselta. Päätimme kävellä vielä hieman lisää, vaikka kilometrejä oli ehtinyt jo kertyä tänään useampia. Siispä suuntasimme eläintarhasta Regent’s Park puiston läpi kohti Baker Streetin metroasemaa.
Regent’s Park
Aivan upeita erilaisia ruusulajikkeita ja muita kukkia on tässä puistossa ihan älyttömät määrät. Täällä järjestetään kesäisin myös usein ilmaiskonsertteja.
Kun palasimme hotellille ja olimme syöneet ja levänneet, niin lähdimme vielä Thamesin rantaan iltavaloja ihailemaan, kun ystäväni halusi nähdä tuon uuden Lontoon vetonaulan, London Eye maailmanpyörän.
Ja tältä se sitten näytti iltavaloissa
Ensimmäinen päivä toisesta viikosta oli pulkassa.
Aivan niin… joku jo ehkä huomasikin, että unohdin kertoa uudesta aamiaiskortistani, jonka “korkkasin” 8. päivän aamuna.
Ääni oli muuttunut nyt hotellihenkilökunnalla täysin. En ollut enää se “harmillinen” lisätyönteettäjä vaan minua kohdeltiin suorastaan ruhtinaallisesti - vai pitäisikö sanoa kuninkaallisesti, kun kuningaskunnassa ollaan!?
Menimme ystäväni kanssa yhtäaikaa aamiaishuoneen ovelle, jossa on aina joku tarkastamassa ja kuittaamassa, että aamiaisella on käynyt. Tänään heti minut nähtyään, tämä mies hymyili herttaisesti ja kun olin kääntymässä normaalia Continental breakfast osaa kohti, hän sanoi että ei ei… ja näytti, että minun pitää mennä vastakkaiseen suuntaan. Nyt olin jo Miss ja joka käänteessä oltiin niin kohteliaita, että oikein siirappi valui! Olin ihan ihmeissäni ja sanoin siitä ystävällenikin. Huomasimme sitten, että olin saanut Continental Plus kortin, joka tarkoitti sitä, että aamiaiseni ei sisältänyt enää pelkkää kahvia/teetä ja sämpylöitä marmeladilla. Nyt sain leikkeleitä jne. jne. edellisten lisäksi. Minulta jopa käytiin kysymässä välillä, onko kaikki hyvin ja toivotettiin lähtiessäni hyvää päivän jatkoa!! Tätä jatkui sitten koko toisen viikon ajan, ihan naurettavuuteen saakka. Tietysti erityiskohtelu maistui myös hyvälle, sen ensimmäisen viikon pettymysten ja nyrpeiden ilmeiden jälkeen, mutta jotenkin se myös huvitti suunnattomasti, koska se ei tietenkään ollut aitoa, vaan heille oli sanottu, että maine pitää pelastaa hinnalla millä hyvänsä. Ilmeisesti siis oli selvinnyt, että mokan oli tehnyt hotelli, eikä matkanjärjestäjä…
LONTOO 2000
Jälleen kerran oli pakko päästä Lontooseen! Matkatöppöstä oli kutitellut jo muutaman vuoden ja vaikka olin välillä käynyt muilla matkoilla, niin Lontooseen mieli paloi edelleen! Mikäs sen upeampi ajankohta kuin vuosi 2000 ja kaikki siihen liittyvä Millennium uutuus kuten The Dome, British Airways LondonEye maailmanpyörä ja monet muut uudet kohteet.
Aikaa olin varannut taas kaksi viikkoa ja kävin tutustumassa ensimmäisellä viikolla mm. Taten nykytaiteen museoon ja toisella viikolla matkustin katsomaan legendaarista Wembley Arenaa juuri ennen sen sulkemista ja uudelleen rakentamista.
Kävin nyt myös kolmatta kertaa katsomassa musikaalin The Phantom of the Opera, enkä vieläkään kyllästynyt siihen, vaikka osaan sen jo melkein ulkoa.
Toiseksi viikoksi sain seurakseni myös entisen työkaverini ja hänen kanssaan kävimme mm. LondonEye maailmanpyörässä ja Regent Canalin veneretkellä Camden Lockin markkinoille.
Taas kerran oli upeaa tuntea se ihana Lontoon henki, jota ei mistään muualta maailmasta löydy!
Tulopäivä
Tulo Lontooseen oli ennen kokematon juttu, sillä ensimmäistä kertaa en laskeutunutkaan Stansteadin kentälle, vaan Lutoniin.
Koska lento oli iltapäivälento, olimme perillä vasta illalla hotellilla. Olin jälleen kerran “kotona”, sillä asuisin seuraavat kaksi viikkoa Piccadillylla hotelli Regent Palacen suojissa.
Näitä olin kaivannut!
Mikään ei sitten alkanutkaan niin kuin olisi pitänyt. Kun pääsimme hotellin vastaanottoon, kaikki muut saivat huoneensa hyvässä järjestyksessä, mutta minuapa ei löytynytkään mistään listoista, eikä minulle siis ollut varattuna huonetta lainkaan! Siinä seisoin matkalaukkuineni hotellin aulassa ja ihmettelin, minne mahdan seuraavat kaksi viikkoa pääni kallistaa… Virkailijat tenttasivat minua useaan kertaan, ketään ei matkatoimiston edustajista saatu enää siihen aikaan kiinni, tietokoneilta ei löytynyt varaustani, eikä paljon auttanut sekään, että kaikki matka-asiakirjani skannattiin ja yritettiin seuraavana aamuna saada asia järjestykseen. Hiukan jo ihmettelin, joutuisinko ensimmäisen yön istumaan hotellin aulassa tai joutuisinko peräti ovien ulkopuolelle odottelemaan!? Huh! Olisipa tullut koettua, mitä on olla koditon Lontoossa. Heitä siellä nimittäin riittää ilman minuakin joka lähtöön.
Lopulta he sitten järjestivät minulle huoneen yhdeksi yöksi, mutta sanoivat, ettei kannata purkaa laukkuja, koska voi olla että joudun huomenna aamulla vaihtamaan huonetta…
1.päivä (31.7. 2000)
Aamulla sain aamiaiskortin yhdeksi kerraksi ja lupauksen, että voin jättää matkatavarani huoneeseen ja he yrittävät saada matkatoimistovirkailijat kiinni. Pyysivät myös minua yrittämään yhteydenottoa kohdeoppaisiin. Yritinkin, mutta kukaan ei koskaan vastannut puheluihini… Jälkeenpäin kuulin, että Suomalainen oppaamme oli sairastunut ja paikalla oli vain Ruotsalainen opas. Siitä lisää tuonnempana.
Kävi miten kävi, niin päätin että tämä ei saa pilata matkaani. Aamiaisen jälkeen otin kameran mukaan ja lähdin haistelemaan minulle niin tuttua ja rakasta Lontoon ilmaa!
Kävelykierros alkoi tietysti Piccadillyltä.
Suuntasin aukiota hetken ihasteltuani alas Haymarketia ja nappasin Her Majesty’s Theatrelta kuvan.
Vaihtelu virkistää? Lontoon katukuvaan oli siis ilmestynyt myös mustia puhelinkoppeja, entisten punaisten lisäksi.
Kävelin Haymarketia aina alas Trafalgar Squaren kulmaan, jossa Admiralty Arch ja The Mall ovat.
En kuitenkaan tällä kertaa lähtenyt kohti Buckinghamin palatsia, vaan suuntasin alas kohti Thames jokea ja kävelin Trafalgar Squaren ohitse.
Lontoon tunnusmerkkejä: Pubit ja mustat taksit
Saavuin sitten Whitehallille, jossa oli sopivasti alkamassa Horseguard, eli vahdinvaihto Whitehallissa.
Kun vaihto oli ohi, jatkoin matkaa kohti Westminsterin siltaa. Ensimmäinen kohtaaminen uuden upean maailmanpyörän (British Airways London Eye) kanssa oli vihdoin edessä.
Tietysti olin ihastuksesta suunniltani, kun tapasin kolmen vuoden jälkeen myös vanhan “ihastukseni” Benin.
Parlamenttitalo seisoi joen varressa Big Benin rinnalla yhtä jykevänä kuin aina ennenkin.
Westminsterin sillalla törmäsin myös vempaimeen, josta ei tiennyt oliko se auto, vene vai ehkä molempia?
Sillalta sai myös hienosti kuvaan koko valtavan London Aquariumin rakennuksen, joka tönöttää London Eyen vieressä.
Thames, yhtä upeana kuin aina. Taustalla tumma suuri rakennus on Charing Cross.
Seinämaalaus Broadwick Streetilla
Westminsteristä hyppäsin Circle Linen metroon ja ajelin aina Tower Hilliin saakka, jossa poikkesin mm. Towerin matkamuistomyymälässä tervehtimässä vanhaa tuttavaani vartijanallea, joka oli saanut viime kerran jälkeen seuraa…
Päivän aikana ehdin käydä myös vähän ostoksilla, ennen kuin palasin katsomaan, joko tavarani oli kannettu edellisiltana saamastani huoneesta ulos!
Vastaanottoväki ei edelleenkään ollut saanut varmistusta matkavarauksestani, mutta heidän oli uskottava minun matka-asiakirjojani, joten sain edelleen pitää huoneeni taas seuraavaan aamuun saakka. Aamiaiskortin sain sentään koko loppuviikoksi. Toinen viikko tulisi kuulemma sitten, kun asia lopulta selviäisi heille virallisesti.
Huoneeni ikkunasta iltanäkymä Sohon alkupäähän, jossa sijaitsee mm. Piccadilly Theatre.
2.päivä (1.8. 2000)
KOTONA!
Regent Street
Lower Regent Street
Kun olin tarpeekseni ihastellut Piccadillyn ympäristöä ja käynyt Waterstonen kirjakaupassa ostoksilla, niin hain Bootsista eväät mukaan ja lähdin Bayswateriin.
Queensway jälleen kerran
Seikkailtuani hetken Queenswayn kaupoissa, suuntasin Bayswater Roadin yli Hyde Parkiin.
Lake Serpentine
Taustalla häämöttää Royal Albert Hall
Kiersin koko Serpentine järven ja ihastelin maisemia, lintuja ja nautin puiston rauhasta eväitä syöden ja kuvia ottaen.
Rotten Row (tätä käyttävät erityisesti ratsastajat, mutta myös lenkkeilijät
Puiston eteläpäässä on myös ihastuttava puutarha-alue
Päivä vierähti nopeasti ja jälleen oli aika palata hotelliin kuulemaan tuomionsa. Tällä kertaa sain jo hieman suopeampaa kohtelua, eli sanoivat vain, että minun tulisi ensimmäisen viikon jälkeen käydä varmistamassa seuraava ja hakemassa uusi aamiaiskortti vastaanotosta. Saisin siis muutaman päivän olla rauhassa ajattelematta koko asiaa.
Matkatomistostani ei edelleenkään oltu hoidettu asiaa…
3.päivä (2.8. 2000)
Ensimmäinen aamu, kun sai rauhassa lähteä reissun päälle, eikä tarvinnut miettiä onko vielä huone illalla kun palaan.
Se tietysti sai sen aikaan, että uskalsin lähteä niin hirveästi himoitsemalleni Oxford Streetille penkomaan kaiken maailman liikkeiden uusia valikoimia.
Aloitin kadun alkupäästä Marble Archilta ja poikkesin ensimmäisenä Debenhamsilla ja Wallisilla, josta matka jatkui Oxford Streetin toiseen päähän aina Tottenham Court Roadille saakka, jossa suunnistin kaikkiin mahdollisiin vielä käymättä oleviin kirjakauppoihin ja pikku putiikkeihin.
Debenhams
Tottenham Court Rd.
Jostain viehättävältä poikkikadulta Tottenham C. Roadilta
Iltapäivällä käveltyäni vielä Charing Cross Roadia (jossa on ihania isoja ja pieniä kirjakauppoja!) Shaftesbury Avenuelle, ja takaisin hotellille…
Regent Palace Hotel 2000
…matkustin vesisadetta ja hirveää tuulta uhmaten London Bridgelle moikkaamaan seuraavan viikon matkakaveriani webbikameran välityksellä. Olimme sopineet, että olen tiettynä päivänä, tiettyyn aikaan sillalla, jonne webbikamera näyttää. Siellä sitten heiluttelin hirveässä kelissä kohti “taivaita”. Voitte kuvitella ohi kävelevien ihmisten ilmeet, kun tuuli riepotteli sateensuojani nurinpäin ja vesi hakkasi kasvoja, mutta minä vain katselin taivaalle…
Rakennus, jonka katolla webbikamera sijaitsi.
Ystäväni näki minut kamerassa ja sai jopa kaapattua kuvankin siitä, mutta ikävä kyllä en yhtään tiedä missä kyseiset kuvat ovat. Jos joskus löydän ne jostain vanhoilta levykkeiltä, niin liitän tännekin.
Samalla reissulla kävin ensimmäistä kertaa katsastamassa ulkoapäin uuden IMAX-teatterin, jonne oli tarkoitus mennä katsomaan jotain näytöstä seuraavalla viikolla yhdessä ystäväni kanssa.
IMAX London
Olin niin puhki ostoskierroksesta ja tuulta vastaan taistelusta, että palasin loppupäiväksi hotellin rauhaan, enkä poistunut sieltä kuin ostamaan syötävää illalla viereisestä Bootsin kaupasta.
4.päivä (3.8. 2000)
Tänään vaeltelin Harrodsille ja muihin kivoihin liikkeisiin. Teemani tällä kertaa tuntui olevan vuoden 2000 lisäksi, erityisesti kirjakaupat ja museot, joissa en vielä ollut aiemmin käynyt.
Otin tänään aika rauhallisesti enkä juossut normaaliin tapaan pää kolmantena jalkana sinne tänne, joten kuvaaminenkin taisi siinä hötäkässä jäädä vähemmälle. Kuljeskelin lähinnä päämäärättömästi, ostelin Lontoon matkakirjoja, kortteja jne.
5.päivä (4.8. 2000)
Tänään otin ohjelmaan Trafalgar Squaren ja museon, sekä illaksi musikaalin. Olihan vasta viides päivä ja olisin vielä reilusti yli viikon reissussa.
Aloitin siis Trafalgarilta, jossa Nelson piti tietysti kuvata seisomassa pylväänsä päässä. Kuvat ovat otettu Trafalgarin laidalla olevan National Galleryn etuovelta kohti Thamesia ja Big Beniä.
Sitten astelin sisään ensimmäistä kertaa National Galleryyn. Jännä, ettei tänne ole ehtinyt aiemmin, vaikka Trafalgarin aukiolla on tullut pyörittyä päivä jos toinenkin.
Yksi National Galleryn taideteos: “Portrait of a Young Man” (Moretto da Brescia 1498-1554)
Kun taidenautinto oli koettu, palasin Trafalgarin vilinään ja törmäsin hauskaan tapaan kertoa ihmisille Kuningataräidin tämän päiväisistä syntymäpäivistä.
Istuskelin jonkin aikaa vielä Trafalgarin aukiolla ja kävelin sitten takaisin Piccadillylle hotelliin, jossa valmistauduin illan Phantom of the Opera musikaalia.
Musikaali on todella pitkä ja sen puolessa välissä on aina tauko. Sinä aikana voi käydä vaikka drinkillä aulabaarissa tai kahvilla. Myös musikaalifanitavaraa on myynnissä teatterin kaupassa.
Kuva kahvion terassilta vastapäiseen The Theatre Royal Haymarketiin.
1999 GARDAJÄRVI - Lago di Garda, Italia
Garda, kaunis pieni kaupunki ja tietenkin henkeäsalpaavan upea Gardajärvi ympäröivine vuorineen vei sydämeni kerta heitolla jo ensimmäisten maisemien ilmestyttyä näkyviin. Saavuimme lauantaina Veronan kentältä bussilla Gardan kaupunkiin, jossa syyskuusta huolimatta oli edelleen jopa +30 C lämmintä ja upea kesäinen sää.
Matkaohjelmaamme olimme suunnitelleet sunnuntaille retken ympäri Gardaa ja läheiselle Rocca vuorelle.
Näkymä Roccavuorelta alas Gardan kaupunkiin
Toisten hikoillessa pahimpaa siesta-aikaan, me ystäväni kanssa reippaina (lue: hölmöinä) suunnistimme Rocca vuoren huipulle melkein lämpöhalvauksen saattelemana. Illalla vielä, (ettei vain olisi tullut liian helpoksi) lähdimme kävellen järvenrantatietä kohti Bardolinoa, tarkoituksena tehdä vain pieni iltalenkki, mutta löysimme itsemme 4:n kilometrin kävelyn jälkeen Bardolinon keskustasta.
Bardolino
Ilta jo hämärsi, kun lähdimme paluumatkalle ja loppumatkan kävelimme säkkipimeässä illassa lopen uupuneina päivän rasituksesta.
Ilta Bardolinon satamassa
Bardolinon ja Gardan välistä rantaviivaa
Seuraavaksi päiväksi ohjelmassa oli aikainen lähtö bussikierrokselle koko Gardajärven ympäri ja minä tietysti sain jumalattoman migreenin edellisen päivän “urheilun” takia.
Olipa siinä kivaa yrjötä Malcesinen torin laidalla ja istua laivamatkan ajan vihreänä vessassa, kun toiset nauttivat ohikiitävistä maisemista.
Rivan satamassa
Rivassa onneksi oli pienoinen hengähdystauko ja sain pää-vatsa-akselin taas sen verran kuntoon, että jaksoin nauttia mm. Limonen kauneudesta ja Sirmionen kuuluisasta jäätelöstä.
Sirmione
Sirmionen joutsen
Gardassa illalla
Tiistaina oli sitten vuorossa kokopäivämatka Venetsiaan. Saavuimme Markuksen aukiolle nk. vesibussilla aikamoisessa merenkäynnissä ja sateessa.
Markuksen aukion satamasta
Ihan liian vähän aikaa oli tutustua kaikkeen mihin olisimme halunneet, mutta ehdimme sentään condoli ajelulle.
Sen jälkeen kävimme nauttimassa hurjan kalliit päiväkahvit Grande Canalen rantakahvilassa, sekä tietenkin ostamassa pakolliset matkamuistot.
Grande Canale
Rialton silta kanaalin rantakahvilasta
Sitten olikin jo paluun aika.
Arrivederci Venezia!
Menomatkalla satoi ja oli kovin synkkää, mutta kun palasimme kohti Gardaa, ilma oli taas lämmin ja aurinkoinen.
Keskiviikkona suunta oli kohti pohjois Italian upeita alppeja, Dolomiitteja.
Kuljettajamme Jeff Dolomiittiretkellä
Huikaisevat maisemat toisensa jälkeen saivat sydämemme pamppailemaan ja filmiä kulumaan. Teimme köysiratamatkan parin kilometrin korkeuteen, jossa nautimme kahvit ja mustikkapiiraat, sillä aikaa kun toiset kävivät lounaalla.
Korkealla Dolomiittiniityllä oli myös leiriytyjiä.
Ajelimme upeita maisemia takaisin laaksoon ja pysähdyimme kuvaustauolle upean vihreän järven Lago di Carezzan rannalle.
Uskomaton matka alpeilla päättyi Italian Grand Canyoniksi kutsuttuun tieosuuteen, josta valitettavasti emme saaneet yhtään kunnon kuvaa, vain vauhdissa bussista napattuja.
Ilta kului Gardan rantakahviloissa istuskellen ja upeista maisemista nauttien. Etelän auringonlasku on mieletön kokemus. Viidessä minuutissa tapahtui seuraavaa…
Torstain valitsimme ostos- ja lepopäiväksi Gardassa, sillä emme jaksaneet enää eväämme liikauttaa jokapäiväisen retkiohjelmamme jälkeen.
Merirosvoja Gardan vesillä?
Perjantaina taas uusin voimin suuntasimme ominpäin bussilla Veronaan.
Pakollinen nähtävyys oli tietenkin kuuluisa Veronan Arena, jonne olisi päässyt katsomaan oopperaakin, mutta valitettavasti meillä oli nyt liian vähän aikaa.
Kävimme tutustumassa myös kuuluun Julian taloon ja sen parvekkeeseen. Myös Julian patsas seisoi talon edessä.
Veronan erikoisin nähtävyys?
Olisimme kovin mielellämme ehtineet piipahtaa myös Milanossa, mutta kaikkea ei ehtinyt, eikä jaksanut kerralla. Ehkä sitten seuraavalla kerralla, sillä tämä ei taatusti ollut viimeinen kerta kun näen iki-ihanan Gardajärven ja sen uskomattoman kauniit maisemat!
Niin ja vielä, erityisesti haluamme muistaa ja kiittää Pizzeria le Velen mukavaa henkilökuntaa maukkaista pizzoista ja hyvästä palvelusta…
Pizzeria le Vele (Mille Grazie! =) )
Kaupunkikierros Torontossa jatkuu…
Toronto City Hall - Suomalaisen arkkitehdin, Viljo Revellin suunnittelema rakennus.
sisällä oli nauloista tehty taideteos
ja kaupungin pienoismalli
Matkan toiseksi viimeinen päivä vietettiin Toronton ulkopuolella, Niagaran putouksilla. Ikimuistoinen päivä monin tavoin.
Niagara Falls
Tynnyreitä, joilla on laskettu niagaran putousta
Amerikan puoleinen putous (se pienempi)
Hevosenkenkäputous (Horse Shoe) Kanadan puolella
Kuvattu Made of the Mist laivalta, jonka kyydissä pääsin ihan putouksen juurelle
Muutama postikortti Kanadan matkalta
1998 Ikimuistoinen matka Torontoon, Kanadaan
Kanadasta on ikuisia ihania muistoja, jotka eivät ajanmyötä haalistu. Matka oli yksi elämäni huippukohdista. Ainoa asia mitä kadun on se, että matka kesti vain 2 viikkoa, mutta nähtävää olisi ollut vaikka loppu elämäksi…
Pääasiallinen syy matkaani oli Torontossa asuva ystäväni ja tietysti hän oli ”matkaoppaani” Toronton ja ympäristön nähtävyyksiin. Kiertelimme ympäri Torontoa ja katselimme nähtävyyksiä, joista hänkin sanoi saavansa jotain uutta minun kanssani, joka näin ne kaikki ensi kertaa.
Kävimme romanttisessa Casa Loman linnassa, iltavalaistussa CN Towerissa katsomassa suurkaupungin valoja ja SkyDome stadionin loistokkuutta, maistelimme Wayne Grezkyn ravintolan antimia ja mikä mieleenpainuvinta, saimme opastetun matkan vain meille kahdelle iki-ihanille Niagaran putouksille.
Mukaani lähti filmirullittain kuvia, laukullinen matkamuistoja ja surullinen sydän, kun oli aika lähteä takaisin kotiin! Sain myös yllättäen mahdollisuuden tavata Torontossa asuvia kaukaisia sukulaisiani, joita en ollut ennen tavannut. Tätä matkaa en unohda koskaan!
Casa Loma
Hockey Hall of Fame
CN Tower alhaalta ylös
ja ylhäältä alas
Air Canada Center eli SkyDome
Ja pitäähän ratsupoliisejakin olla…
Väiskin baarissa
1997 Monaco, Ranskan- ja Italian Riviera
- kaikki yhdessä siistissä paketissa.
Matkalle lähtiessämme emme tienneet vielä mikä kolmesta paikasta tulisi olemaan meidän majapaikkamme. Olimme ottaneet ns. pikalähdön, jossa vasta perillä selviää missä majoitus on.
Nizzan kentällä saimme tietää, että hotellimme sijaitsee Italian puolella, Diano Marina nimisessä pikkukaupungissa. Ajoimme välimeren rannikkoa Nizzasta ohi Cannesin, Monte Carlon ja pienten Italialaiskylien Diano Marinaan. Hotellimme oli ns. asuntohotelli, jossa ei ollut vastaanottoa eikä ravintolaa vaan huoneisto oli kuin asunto, jossa oli keittiö ja kaikki muu tarvittava. Hotelli sijaitsi keskustasta noin kilometrin rantaviivaa kohti Genovaa. Asuimme rauhallisella paikalla sitruunapuiden varjossa Via Aurelian varrella.
Via Aurelia
Vaikka oli jo syyskuun alku, ilma oli hiostavan kuuma - loma saattoi alkaa! Olimme varanneet muutaman retken jo etukäteen, joten tulisimme näkemään kaikki yllämainitut paikat, sekä joitain italialaisia ja ranskalaisia pikkukyliä sisämaassa. Varsinkin Monacon ja Nizzan retkeä odotimme suurella innolla ja kyllä ne odotuksen täyttivätkin monin kertaisesti.
Italian Rivieran rantaviivaa Diano Marinassa
Heti ensimmäisenä kokonaisena lomapäivänämme olimme varanneet retken Monacoon.
Teimme ensin oppaan johdolla pienen kävelyretken nk. Vanhassa Monacossa, Monte Carlon siinä osassa, missä sijaitsee myös Ruhtinaan palatsi.
Kävelimme ihanaa puistokujaa korkealla rantaviivan yläpuolella, josta oli upeat näköalat joka puolelle Monte Carlon kaupunkia.
Ruhtinatar Grace Kellyn hautamuistomerkki
Vierailtuamme Ruhtinaan palatsin edessä sijaitsevassa matkamuistomyymälässä, kävimme myös ajamassa kuuluisan Monte Carlon FI-radan katuosuuden ja kuulimme paljon Monacon historiasta ja nykypäivästä. Sen jälkeen meillä oli omaa aikaa tutustua Monte Carlon kuuluisaan upeaan keskustaan.
Upea maailman rikkaiden suosima hotelli. Kasinolla käyvät upporikkaat viettävät yönsä täällä.
Kävimme katsomassa maailmankuulua kasinoa, mutta vain varovasti kadun toiselta puolelta.
Monte Carlon kasino, Monaco
Retkemme kuljettaja oli (yllätys yllätys) tosi mukava mies, nimeltä Jeff! Onko kaikkien maiden tilausmatkakuljettajat Jeff -nimisiä??
Hän kuljetti meidät sitten iltapäivällä ylös Monacovilleen, korkealle kaupungin yläpuolelle, jossa pääsimme vierailemaan ihanaan Jardin Exotique -kaktuspuistoon, josta oli mahtavat näköalat alas Monte Carloon ja kauas Rivieran ulapalle.
Kaktuspuisto
Sen jälkeen ohjelmassa oli vielä hajuvesitehtaalla vierailu, jonka jälkeen oli aika palata Italian puolelle ja Diano Marinaan.
Toisen kokonaisen lomapäivän päätimme viettää löhöillen hotellissa ja kierrellen Diano Marinan keskustassa.
Meidän rantaloma-osuutemme kesti tasan kaksi tuntia -sen verran aikaa jaksoimme lekotella vuokraamissamme rantatuoleissa, jonka jälkeen menotossu oli jo niin kuumana, että piti taas lähteä valtaamaan uusia nähtävyyksiä ja etenkin shoppailemaan.
Arma de Taggia
Kolmas lomapäivämme alkoi varhain aamulla bussimatkalla naapurikylä Arma de Taggian kautta Ranskan puolelle.
St Paul
Ensimmäinen kohteemme sijaitsi merialpeilla ja oli pieni “menneisyyteen jäänyt” St Paul niminen kylä. Ihastuttavan kaunis ja hiljainen kylä, jossa oli upeita vanhoja rakennuksia, kapeita kauppakujia, kiviportaita, kauniita kukka-asetelmia ja niin pysähtynyt tunnelma, ettei olisi uskonut siellä ketään asuvan, jos ei turistiryhmiä olisi silloin tällöin tullut vastaan.
Kun olimme tutustuneet tähän pieneen ihanaan vuoristokylään, oli aika laskeutua takaisin Rivieran rannikolle ja aivan toisenlaisiin tunnelmiin ja maisemiin. Kansainvälinen filmifestivaalikaupunki Cannes odotti valloitustamme.
Kuuluisien näyttelijöiden kädenjäljissä…
Ehdimme nauttia vielä pikaisen shoppailukierroksen jälkeen ihanista jäätelöistä
Sen jälkeen porhalsimme pikavauhtia toiseen kauniiseen Ranskan Rivieran kaupunkiin, Nizzaan.
Nizzan upea sininen meri ja rantaviiva
Kaikki huhut ja kertomukset Nizzan sinisyydestä ovat täyttä totta. Missään muualla koko Rivieran rannikolla ei ole tällaisia värejä!
Pikaisen shoppailukierroksen jälkeen oli jälleen aika jatkaa matkaa. Ehdimme sentään istahtaa cappuccinoille ja kirjoittaa muutaman kortin Suomeen ystäville, ennen kuin “kotimatka” Italiaan alkoi.
Viimeinen retkipäivämme alkoi yhtä aurinkoisissa merkeissä kuin koko lomamme oli ollut. Suuntasimme jälleen pois rannikolta, mutta ensin ajoimme kuuluisan musiikkifestivaalikaupungin San Remon kautta. Valitettavasti kuvia ehdimme saada vain bussin pysähtyessä liikennevaloihin tai hiljentäessä muutoin vauhtiaan.
San Remon Londra hotelli
Pikaiset ostokset saimme tehdä myös Ventimiglian suurilla perjantai-markkinoilla, ennen kuin oli aika nousta Italian merialppikyliin.
Ventimiglian markkinat
La Valle Nervia odotti vieraitaan
Ensimmäisenä vierailimme pienessä Pignan kylässä, joka oli kuin muinaismuisto.
Kävimme mm. sepän pajassa, joka oli sellainen ikivanha kivitalo, jonka syövereihin kuljimme ahtaita kivikäytäviä ja huone oli pimeä ja tunkkainen. Kun pääsimme ulos käytävistä, oli kuin olisi tullut keskiajalta nykyaikaan.
Matkamme jatkui sitten seuraavaan pieneen kylään nimeltä Dolce Aqua.
Vaikka tämäkin kylä oli pieni ja hyvin vanhanaikainen, se oli huomattavasti valoisampi ja elävämpi kuin naapurinsa. Siistejä pikkukujia ja portaikkoja oli mukava kävellä ja katsella.
Lopuksi pysähdyimme seuraamaan paikallista pallopeliä, jossa pongasin myös paikallisen Tom Cruisen, vai mitä olette mieltä?
Laskeuduimme kohti Rivieran rannikkoa jälleen mukavan kierroksen päätteeksi ja edessämme avautui jälleen toinen toistaan kauniimpia näkymiä.
Illalla Diano Marinassa, pienen huilitauon jälkeen kävelimme vielä kaupungissa järjestettäviä musiikkifestivaaleja ihmettelemään…
Viimeisen päivän Rivieran matkallamme vietimme jälleen vähän leppoisemmissa ja kiireettömimmissä merkeissä lähiseuduilla kävellen ja laukkukauppiasta piinaten.
Diano Marinan rantabulevardi
Oli jälleen ollut upea ja vaiherikas loma, josta jäi miljoona filmirullaa ja matkalaukullinen tuliaisia muistoksi. Tänne voisi tulla uudelleenkin…
LONTOO 1997
Tammikuussa 1997 Suomessa oli todella kylmää, mutta kun laskeuduimme Stansteadin lentokentälle, Lontoossa oli kuin aikainen kevät.
Suomen tammikuu 1997 - Cumulus Airport, Vantaa
Matkalla muistelimme edellistä reissuamme…
Lontoo-Pariisi maraton 1996 ; )
Uskomatonta! Yleensä tammikuu Englannissa on kaikkein kylmintä ja sateisinta aikaa, mutta nyt kukat jo alkoivat kukkia ja nurmikko oli vihreää! Mieletön tuuri! Koko viikon oli lämmintä ja aurinkoista, parhaimmillaan noin +13C.
Sama ystäväni oli nyt toistamiseen kanssani matkalla, joten saatoimme rauhassa keskittyä kaikkeen sellaiseen, jota emme olleet edellisellä matkalla ehtineet.
1. päivä (tulopäivä)
Jo matkalla lentokentältä hotellille (joka muuten tällä kertaa ei sijainnutkaan Piccadillyllä, vaan Paddingtonin aseman lähellä, Spring Streetillä), kamera kävi tuttuun tapaan.
Madame Tussaud’s
Planetarium
The Landmark London, hotelli jossa Michael Jackson yöpyi Lontoon käynneillään
Fashion Cafe, jonka osaomistajia ovat ainakin Naomi Campbell ja Cindy Crawford
Ensimmäinen homma oli tietysti hankkia Travelcard viikoksi.
Sen jälkeen emme kauaa miettineet, vaan suuntasimme heti tulopäivänä Queenswaylle verestämään vanhoja muistoja.
3 Lontoon tavaramerkkiä samassa kuvassa Queenswayllä (taustalla häämöttää Hyde Park)
Päivä oli jo illassa, kun palasimme takaisin hotellille. Valitettavasti kamerani kello oli pikkuisen pielessä ja kaikki illan kuvat tulivat jo seuraavan päivän piikkiin koko viikon ajan…
2.päivä
Ensimmäinen kokonainen päivä Lontoon tammikuussa johdatti meidät heti kirkkoon!
St Paul’s Cathedral ulkoa…
ja sisältä
Poikkesimme sitten katedraalia vastapäätä olevaan kahvilaan patonkikahville, jonka jälkeen Citystä ajelimme metrolla Oxford Streetin vilinään ja törmäsimme suorastaan “hypnoottiseen” näkyyn. Ainakin minulle, jolle Lontoon punaiset tavaramerkit, kaksikerrosbussit (double deckerit), punaiset puhelinkopit ja -postilaatikot, ovat ikuinen ilo ja autuus…
(double deckereistä voi muuten nauttia myös näin…!)
Pitkän ostoskierroksen jälkeen palasimme hotellille tutkailemaan päivän shoppailusaalistamme.
3. päivä
Jatkoimme tänään siitä, mihin eilen jäimme. Ostospäiväksi pyhitetty kolmas päivä jäi vähälle kuvaamiselle, sillä tärkeintä oli ehtiä mahdollisimman moneen paikkaan. Ja kyllä ehdimmekin; Oxford Street (älyttömän pitkä kauppakatu putiikkeja vierivieressä molemmin puolin katua!), Leicester Sq, Swiss Center, Warner Bros, Disney Store, Carnaby St. jne. jne.
4. päivä
Seuraavana aamuna ajelimme ensin Thamesin toiselle puolelle, Waterloon asemalle, josta edellisvuonna nipin napin ehdimme Eurostarin kyytiin ja Pariisiin. Silloin kuvia ei ehtinyt ottaa, joten korjasimme senkin puutteen nyt n. 7 kuukautta myöhemmin.
Waterloo International
Sen jälkeen matkasimme takaisin keskustaan ja Covent Gardenille, jossa sijaitsee myös Lontoon Transport Museum.
Tutustuimme Lontoon liikennehistoriaan ja pääsimme sisään myös mitä erilaisimpiin kulkuneuvoihin vuosikymmenien ajalta.
Kun kierros oli päätöksessään, tulimme ulos Covent Gardenin markkinoille, jossa viivähdimme hetkisen katutaiteilijoita katsellen. Sen jälkeen poikkesimme Piccadillyn kautta, ja Piccadillyn varrella sijaitsevassa Fortnum&Mason tavaratalossa kävimme kahvilla, ennen kuin suuntasimme seuraavaan kohteeseemme, joka oli Knightsbridgen kaupunginosa.
Metroasema Knightsbridge
Harrods oli tietysti pääkohteemme, mutta samalla reissulla kävimme tällä kertaa myös toisessa kuulussa tavaratalossa, nimeltä Harvey Nichols.
Pitkän päivän kääntyessä iltaa kohti, palasimme hotellille ja valmistauduimme illan musikaalia ajatellen. Tällä kertaa vaihdoimmekin musikaalia ja kävimme katsomassa upean Catsin. “Kissat kaatiksella” oli hieno kokemus!
Cats, New London Theatre
Vanha iso kisu muisti meitä nimikirjoituksellaan (ohjelmakirjan kannessa)!
Musikaali oli ihana, kissatarina hauska ja kuuluisan musikaalin lavalle pääsy oli yksi huippukokemuksista Lontoon matkoillamme. Sen lisäksi pääsimme siis tapaamaan Kaatiksen vanhaa johtajakissaa, jonka taustalla piilee teatterinäyttelijä John Rawnsley. Upein kappale, mitä musikaalissa kuulimme, oli tietysti Memory, joka sai livenä kylmät väreet kulkemaan selkäpiitä, varsinkin kun se tarinan kerronnassa oli hyvin surullinen ja kaihoisa kohtaus.
Oli mukava palata sateiseen Lontoon iltaan ja kiiruhtaa hotellille hakemaan voimia seuraavaan päivään…
5. päivä
Tänään aloitimme kierroksen jälleen jo niin tutuksi tulleesta Bayswaterin kaupunginosasta, joka on lähellä Paddingtonin aluetta, jossa hotellimme sijaitsi.
Paddington Station
Queensway, Whiteleys ostoskeskus
Täältä hyppäsimme seuraavaan metroon joka kuljetti meidät Lontoon keskustasta aina Wimbledoniin saakka.
Ensimmäistä kertaa törmäsimme tilanteeseen, että metron vaunussa ei ollut meidän lisäksemme muita..
Wimbledon oli kaunista aluetta ja löysimme kivan pikku lammen, jossa oli paljon kaikenlaisia lintuja.
Yksi tuli ihan tervehtimään, kun näki että kuvaamme.
Historiallinen hetki
Wimbledonin maailmankuulu tennisareena ja museo
Andre Agassi, kaikkien aikojen suosikkipelaajani on myös pelannut täällä
Poikkesimme lopuksi tenniskahvilaan päiväkahville ja lähdimme sitten paluumatkalle Lontoon keskustaan. Siellä tapasimme viime kesän tuttavamme Ottavion, joka pyysi meidät kanssaan kahville McDonaldsiin.
Palasimme hotellille joksikin aikaa, mutta päädyimme vielä iltapimeällä Thamesin rantaa kiertelemään, sillä halusimme nähdä kerrankin Lontoon valot ja iltamaisemia.
Piccadilly Circus oli ehdottomasti ensimmäinen iltavalojen kohteemme.
Sen jälkeen metrolla Towerin kupeeseen, josta kuva sekä Thamesille, että itse Towerin linna iltavalaistuksessaan.
Kaikenkaikkiaan tänään näimme paljon uutta ja oli kiva tavata myös Ottavio uudelleen!
6. päivä
Jälleen tekisimme tänään jotain, mitä ennen emme olleet vielä tehneet…
Otimme suunnaksi taas Tower Gate metroaseman, josta siirryimme sujuvasti Tower Gatewaylle ja Docklands Light Railwaylle.
Meitä kuljetti juna ilman kuljettajaa, eli sähköjunalla porhalsimme Canary Wharfin ohitse aina Thamesin rantaan saakka.
Rantaan päästyämme, oli auringon ensisäteet niin upeita, että Thamesin vastarannalla oleva Greenwich näytti lähes aavemaiselta.
Sen jälkeen sukelsimme putkeen, joka veisi meidät Thamesin alitse vastarannalle ja Greenwichiin.
Greenwichissä vietimme koko aamupäivän, kierrellen sekä kaupungissa, että Greenwich Parkin alueella.
Cutty Sark, laiva jolla muinoin kuljetettiin teetä Kiinasta
Palasimme takaisin Canary Wharfiin, jossa tutustuimme Canada Toweriin ja lähiympäristöön, ennen kuin palasimme Lontoon keskustaan.
Canada Tower
Kolmen kuvan “omapanorama” Canada Towerin hurjan korkeasta silhuetista
Tämän jälkeen palasimme Towerin linnan kautta Piccadillylle.
Poikkesimme “eväillä” Steak Housessa
Sarjassamme kivat taksit “Evian”
Kun alkoi hämärtää, lähdimme kohti Covent Gardenia, jossa ehdimme jälleen kerran hetkeksi pysähtyä nauttimaan katutaiteilijoiden esityksistä ja hauskoista vitseistä.
Illan pimentyessä palasimme Thamesin rantaan, ottamaan lisää tunnelmakuvia joelta ja sen rantanähtävyyksistä…
Tower Bridge kuutamolla
Vauhtiviivoja London Bridgella(taustalla näkyy mm. St Paulsin katedraalin kupoli)
Illalla kuutamo hotellihuoneen ikkunasta
7. päivä
Oli tullut jälleen viimeinen matkapäivä eteen. Niin lyhyt on viikko ja niin paljon kivaa olisi vielä tehtävänä.
Hotellimme Edward (älä anna upean sisääntuloaulan hämätä itseäsi!)
Oleskelutilat aulassa
Hotelli Edward, 1 Spring Street
Faktaa hotellista (kirjoittajan oma näkemys/kokemus):
Asuimme hotellin “vintillä”, ovi oli niin matala, että jouduimme kumartumaan aina sisään mennessämme ja lattialaudat narisivat niin, että pelkäsimme hetkenä minä hyvänsä putoavamme seuraavan kerroksen huoneisiin. WC/suihku oli pienen vaatekomeron kokoinen, jossa oli mahdotonta edes kunnolla kääntyä. Koko viikon aikana me emme uskaltaneet katsoa edes sängyn alle, saatika peittojemme alle. Niin nuhjuinen huone meillä oli käytössämme. Olihan se tavallaan “romanttista” asua vanhan talon ullakolla, varsinkin kun ikkunasta oli kyllä ihan kivat näköalat. Kaiken lisäksi kovasti mainostettu aamiaispaikkamme, “suosittu Kreikkalainen kellariravintola” oli hyvin epäsiisti ja tarjoilijat napostelivat joutenollessaan käsin asiakkaille tarkoitetuista aamiaismurokupeista muroja!!
Mutta, sitten viimeisen matkapäivän tapahtumiin…
Paddington Station
Aamulla suuntasimme Pohjois-Lontoossa sijaitsevalle Hampstead Heath -kukkulalle ihailemaan sitä ja sieltä näkyviä maisemia yli koko Lontoon.
Hampstead Heath
Satuimme myös paikallisiin maastojuoksukilpailuihin, joita seurailimme hetken ennen paluuta alas Lontoon vilinään. Kevät talven sää Hampsteadissa oli huomattavasti viileämpi kuin kaupungissa.
Illaksi meille oli varattuna vielä mielenkiintoinen retki. Lontoossa järjestettiin silloin joka perjantai nk. Beefeater ilta, jonka ohjelma, ruokailu, musiikki ja kaikki muukin olivat Henrik VIII aikaisen tavan mukaan.
Hauska tapa päättää loma tällä kertaa (onneksi saimme pitää päämme!)…
Vartija otti meidät vastaan “kellariravintolaan”, jossa oli keskiaikaiset pidot.
Pupua ruokalistalla
Söimme alkuruoaksi keittoa, eikä suinkaan lusikalla vaan juomalla kulhon reunasta. Ruokaa vaadittiin äänekkäästi hakaten ruokailuvälineillä pöytää. Pidoissa oli valtava määrä vieraita ja pitkät pöydät, joiden ääressä odotimme ateriaamme. Hovineidot, Ritarit, Narrit ja jopa Kuningas ja Kuningatar vierailivat pöydissä tervehtimässä vieraitaan.
Lopuksi ohjelmassa oli yhteislaulua ja -tanssia.
Ilta päättyi mukavissa tunnelmissa ja entistä suurempi kaipuu jäädä Lontooseen pysyvästi valtasi mielet, kun palasimme takaisin hotellille pakkaamaan laukkujamme seuraavan aamun todella aikaiseen lähtöön.
8.päivä
Aamulla lähtömme oli jo ennen kuutta, joten aamiainen ei enää kuulunut hintaan. Yllätykseksemme vastaanottovirkailija, jonka yllätimme kumartuneena mekkaan päin aulan nurkassa - lopetettuaan rukoushetkensä - kysyi meiltä, haluaisimmeko jotain pientä syötävää ennen lähtöä. Hän opasti meidät aamiaishuoneeseen ja tarjosi paahtoleipää ja mehua, joista olimme kyllä todella kiitollisia, sillä seuraavaan ruokailuun olisi pitkä aika. Se oli ainoa kerta koko viikon aikana, kun joku henkilökunnasta osoitti minkäänlaista ystävällisyyttä ja ainoa asia joka sai meiltä kiitosta tässä hotellissa.
Meille hotelli on kuitenkin vain nukkumapaikka, koska vietämme aina aamusta iltaan päivämme jossain muualla kuin majapaikassamme, joten emme yleensäkään majoitu ylen kalliisiin paikkoihin. Tämä oli kuitenkin huomattavasti alle hintatasonsa oleva hotelli…
Siitä huolimatta matka oli aivan huippu ja edelleen nälkä vaan kasvaa syödessä! Tänne tullaan taas heti, kun suinkin mahdollista…
8.päivä
Jo yli viikko on vierähtänyt Lontoossa ja tuntuu, että olimme vasta tulleet. Tänään olisi ohjelmassa mm. markkinoita ja kanaaliajelua.
Ensimmäinen kohteemme oli minullekin uusi tuttavuus, eli Portobello Roadin markkinat
Aikaisesta aamusta huolimatta, katu oli jo täynnä myyjiä ja turisteja, ehkä paikallisiakin. Kadun alkupäässä oli siistiä ja kalliimpaa tavaraa, mutta mitä “alemmas” katua kävelimme, sitä epämääräisemmäksi ja nuhruisemmaksi kojut ja ympäristö kävi. Kerrankin markkinat, josta voimme sanoa, ettemme ostaneet yhtään mitään!
Sen kunniaksi päätimme tehdä heti toisenkin ihan uuden jutun ja tilasimme ensi kertaa Lontoossa taksin!
Hyppäsimme kyytiin ja annoimme osoitteeksi Little Venicen eli Regent Canalin rannan.
Perillä porhalsimme varaamaan yksisuuntaisen kanaalivenematkan Camden Towniin, Camden Lockin ainutlaatuisen tunnelman omaaville markkinoille.
Little Venice/Regent Canal
Jokilaiva, jolla matkustimme kanaalilla
Maisemia matkan varrella
Chinese Restaurant
Camden Lock
Camden Town
Minä nautin joka hetkestä sekasortoisen Camdenin hippipunkkarihörhökatutunnelmista, mutta ystävättäreni katseli silmät ammollaan meininkiä, jatkuvasti valmiina juoksemaan karkuun. Myöhemmin hän sanoi, ettei ole eläessään pelännyt missään niin paljon!
Kun markkinat ja Camdenin ihanat katukaupat oli tutkittu, oli aika palata “turvallisempaan” Lontoon keskustaan. Tämä ei vielä shoppailu ja markkinahulluille suinkaan riittänyt, vaan seuraavaksi päätimme tsekata vielä sen päivän Carnaby Streetin meininkiä. Ohitimme myös ihastuttavan näköisen Liberty tavaratalon, joka pitää aina kuvata uudelleen hauskan ulkonäkönsä vuoksi.
Palatessamme ostoskierrokselta kohti hotellia, tarkoituksenamme poiketa Pizza Hutin antimilla, tapasimme jälleen jo tutuksi tulleet säkkipillipiiparit…
Päivän saldo pähkinänkuoressa
9.päivä
Jälleen uusi aamu Lontoon sydämessä! Miten joka ikinen aamu voi herätä innoissaan uuteen päivään, vaikka edellisiltana on kaatunut lähes muumioituneena väsymyksestä sänkyyn ja ajatellut, ettei jaksa enää sekuntiakaan iänikuista kävelyä metrotunneleista toiseen, laiturilta toiselle, kohteesta toiseen, kaupasta toiseen!? Siitä huolimatta, ja kaikesta Piccadillyn yönäänistä piittaamatta nukuimme ikkunat auki kuin tukit aina aamuherätykseen saakka ja pirteinä kuin peipposet kapusimme muutaman kerroksen alemmas aamiaiselle. Voisarvia ja kahvia, voisarvia ja kahvia, välillä pari rapeakuorista sämpylää ja marmeladia ja taas voisarvia ja kahvia! Siitä koostui meidän joka-aamuinen aamupalamme kahden viikon ajan.
Tänään suuntasimme tutulle Queenswayn ostoskadulle Bayswateriin aamupäiväksi ja poikkesimme myös erääseen hyvinvarustettuun lehtikioskiin vilkaisemaan päivän Helsingin Sanomat. Ei mitään erityistä uutta Suomessa, joten saatoimme jatkaa matkaa Queenswayn toisessa päässä sijaitsevaan Whiteleys ostoskeskukseen.
Whiteleys
Suuressa ostoskeskuksessa hurahti tunti jos toinenkin ja kukkaro keveni samaa vauhtia, kuin kantamukset painoivat lisää. Sormet sinisinä raahasimme muovipusseja takaisin hotellille vasta iltapäivän puolella.
Loppupäivä kului “piccasen piccadillyllä” ja sen lähiympäristössä.
“Panoramaa Piccadillyltä”:
Tower Records, Piccadilly Circus
Meidän hotelli; Regent Palace
Matkasimme myös alas Haymarketia, teatterialueelle, jossa sijaitsee myös The Phantom of the Operan esityspaikka;
Her Majesty’s Theatre
Sieltä olikin ihan pikkumatka piipahtaa Trafalgarin kautta Admiral Archin porteista The Mallille…
…josta taas oli mukava pujahtaa viereiseen St James’s Parkiin pikku lepotauolle “luonnonhelmaan”.
St James’s Parkin lintuparatiisi
“Riittää jo se kuvaaminen!”
St James’s Parkilla on myös kaunis lampi, taustalla Buckingham Palace
Kävelimme hiljokseen kohti Buckinghamin palatsia, jonka toisella puolella alkaa Green Park niminen suuri puisto.
Buckinghamin palatsi
Kävelimme Green Parkin läpi aina Hyde Park Cornerille saakka, josta hyppäsimme maanalaiseen ja hurautimme jälleen kerran koivet kipeintä, mutta väsyneen onnellisina hotellille, että jaksaisimme seuraavana aamuna ponkaista aikaisin aivan uudenlaiseen jännittävään seikkailuun… Olimmehan näet varanneet toisen viikon alkajaisiksi Eurostar liput Pariisiin. Kun maanantai aamu koitti olimme valmiina siis ylittämään rajan luotijunan vauhdilla kohti Pariisin metkuja ja meininkejä!
****
1996 PÄIVÄ PARIISISSA
Toukokuussa 1996 Lontoon reissun yhteydessä olimme varanneet päivän matkan Eurostar junalla Pariisiin. Upea kokemus kaiken kaikkiaan; Luotijunalla tunnelissa ja Pariisin kaikki nähtävyydet kuudessa tunnissa.
Kaikkein mieleenpainuvinta matkassa oli se, kun ilmeni Lontoossa (hotellimme oli Piccadilly Circusin aukion laidalla) aamulla metroa odotellessamme, että pankkivapaapäivän vuoksi metrot eivät kuljekaan normaalisti! Meillä oli alle puoli tuntia aikaa ehtiä Waterloon asemalle, josta Eurostar lähtee! Ei muuta kuin juoksuksi. Siinä hötäkässä ei ehtinyt edes miettiä mahtaisiko saada taksin tai jotain.
Juoksimme ystäväni kanssa Piccadilly Circusilta veren maku suussa kohti Waterloon asemaa. Minä edellä ja hän itkua tuhertaen perässä! Juna liput olivat tähtitieteellisen kalliit eikä niitä olisi voinut vaihtaa, eikä saada rahaa takaisin jollei niitä käyttänyt, joten pakko oli ehtiä, vaikka mikä olisi. Ehdimme kuin ehdimmekin, vaikka aseman edustalla jouduimme kiertämään koko rakennuksen, ennenkuin löysimme avoimen oven. Lopulta kun ystäväni leimasi jälkeeni portilla lippunsa, kello oli juuri sen verran, että portit sulkeutuivat heti sen jälkeen kun ehdimme sisään. Sen jälkeen ei enää junaan olisi päässyt!
Mieletön tuuri, karmea hiki, hengen ahdistus ja sydän oli pakahtua, mutta siinä me istuimme Eurostarin hienossa vaunussa kohti Ranskaa ja Pariisia!
Koko päivän meillä oli sellainen tunne, että olemme jostain myöhässä, eikä ihme, sellaisen juoksemisen jälkeen. Junassa olevat vaunupalvelijapojat (ah, niin mukavia Ranskalaispoikia) pelastivat kyllä kirkkaasti aamun ongelmat ja niin saattoi Pariisin valloitus kuudessa tunnissa alkaa!
Keskustelua junassa:
“Saako olla jotain?”
“Pari valokuvaa, kiitos!”
“Ota tuosta mun kaverista, se tulee halvemmaksi!”
Kallis
Halvempi
Perille päästyämme päätimme kävellä (!!) Gare de Nordin asemalta kaupungin keskustaan. Näkisimme siinä samalla enemmän Pariisia, vaikka aikaa ei ollutkaan liiemmalti tuhlattavaksi. Matkalla satoi vettä ja välillä aurinko paistoi.
Pariisin Ooppera
Champs Elysee
Ostin eräästä liikkeestä Pariisi rannekellon ja haukkasimme pahimpaan nälkäämme Champs Elyseen alkupäässä katukioskista ostamamme jumalattoman kalliit täytetyt lämpimät patongit! Pitäähän Pariisissa patonkia syödä, maksoi mitä maksoi!
Pariisin riemukaari
Kävelimme Champs Elyseetä Riemukaarelle, jossa otimme asiaan kuuluvat valokuvat ja ihailimme alueen kalliita liikkeitä - ulkopuolelta tietenkin!
Pariisin muotia 1996
Sitten otimme maanalaisen ja suuntasimme kohti Eiffel tornia, joka tietenkin oli yksi pääkohteistamme.
Sinne oli ehdittävä vaikka mikä olisi. Tietenkin torniin oli jumalattomat lippu- ja hissijonot.
Eiffeltornin alla
Olimme varmoja, ettemme ehtisi millään takaisin junaan, mutta ylös menisimme, vaikka pitäisi kävellä takaisin Lontooseen!
Pariisi Eiffeltornista
Näkymät olivat huikaisevat ja kun vielä tapasimme “Mäkäräisen”, erään amerikan suomalaisen kaverin, amerikkalaisen ystävänsä kera - joiden kanssa sattui hauskoja juttuja hississä ylös - olimme oikein tyytyväisiä juostessamme taas kerran hiki hatussa takaisin maanalaiselle, jolla suuntasimme kohti Gare de Nordin asemaa,
Näkemiin Eiffeltorni ja Pariisi
…josta Eurostar lähtikin sitten melkein heti kohti Lontoota.
Junassa olimme niin loppuun ajettuja, että vaikka toinen olisi sanonut vain “moi”, niin räjähdimme nauruun! Kanssa matkustajat olivat tietenkin huvittuneita moisesta ilonpidosta. Ystäväni sanoi “ottavansa Waterloon asemalta maanalaisen hotelliin”! Mä uskoin kuitenkin, ettei se taitaisi mahtua, eikä sen ryöstäminenkään olisi kovin yksinkertainen juttu, joten hän päätti luopua suunnitelmasta ja vain MATKUSTAA sillä takaisin Piccadilly Circusille, jossa hotellimme sijaitsi…
****
11.päivä
Pariisin reissusta selviydyttyämme (huh huh!) tiistai aamuna yrityksemme mennä aamiaiselle päättyi yrjöjuoksuun hotellihuoneen vessaan. Niin poikki olimme Pariisin keikastamme. Aamu meni lopulta raatona hotellihuoneen sängyssä aina iltapäivälle saakka, jolloin raahauduimme nälkäisinä Hard Rock Cafen kilometrin pituiseen jonoon, saadaksemme jotain syötävää.
Hard Rock Cafe London
Kun sitten lopulta jumalattoman jonottamisen jälkeen pääsimme sisään ja saimme ruoka-annokset eteemme, en pystynytkään syömään. Eilisen matka rasitus oli saanut aikaan hirveän migreenin ja vatsassa etoi sen verran pahasti, että hyvät “purilaiset” jäivät melkein koskemattomiksi, mutta “so what”, olimmepa sentään edes käyneet Hard Rock Cafessa. Yksi valloitus sekin!
Bon Jovi kamaa seinällä
Bye Bye Paul!
Ostimme myös ravintolan matkamuistomyymälästä (erillinen sisäänkäynti rakennuksen kulman takana) t-paitoja ym. mukavaa kotiin viemiseksi.
Emme totaalisesta väsymisestä huolimatta kauaa paikallamme jaksaneet pysyä, vaan menojalka vei meidät seuraavaksi jälleen kerran Hyde Parkin kautta Bayswateriin.
Queensway 1996 (taustalla oleva valkoinen torni kuuluu Whiteleys’n ostoskeskukselle, jonne seuraavaksi suuntasimme.
Nyt jo kahvi ja voileipä pysyivät sisällä ja poikkesimmekin yhdessä ostoskeskuksen monista kahviloista.
12. päivä
Seuraavat pari päivää sentään maltoimme ottaa vähän rauhallisemmin ja loikoilimme mm. Hyde Parkin nurmella ja kuljeskelimme Regent Parkissa sekä Buckinghamin palatsia ympäröivissä St James’s Parkissa, että Kensington Gardenissa. Valokuvia otettiin sormet verillä ja filmirullia löytyi kassin pohjalta pitkälti toista kymmentä kotiin palatessa.
Hupia toi mm. ihanan kesyt oravat, jotka söivät hyvällä ruoka- (vai “juoma-”) halulla viinirypäleitä, joita niille tarjosimme, kun muutakaan ei mukana ollut ja nuo pikku veikot olivat niin itsepäisiä, että tunkivat melkein syliin ja olkapäälle, kunnes annoimme niille jotain syötävää.
Tänään kulkumme johti ensin Buckinghamin palatsin vahdinvaihtoon, jota matkaseuralaiseni ei ollut vielä nähnyt.
Ja salaisuus paljastui…
Kun vaihto oli suoritettu asianmukaisin menoin, hyppäsimme Greenparkilta metroon ja suuntasimme Knightsbridgen kaupunginosaan ja Harrodsille, josta matkamme jatkui Oxford Streetille jälleen kerran. Sitä ostoskatua ei kertakaikkiaan voi vastustaa! Siellä kuluikin sitten koko iltapäivä, jonka jälkeen palasimme uupuneina jälleen kerran hotellille ja löhöilimme vain huoneessamme loppuillan pientä piccadilly-keikkaa lukuunottamatta.
13. päivä
Jälleen aamulla olimme pirteänä matkalla lähes lentäen, sillä halusimme tänäänkin ehtiä mahdollisimman paljon. Ensin suuntasimme Covent Gardenin markkinoille, josta oli myös ostettava suuret urheilukassit mukaamme, koska tuliaisia oli kertynyt aika läjä, eikä matkalaukku enää suostunut menemään kiinni!
Ystäväni oli ihan kuitti iltapäivällä ja sai pienoisen flunssan poikasen ilmeisesti Pariisin sateissa, joten hän palasi hotellille lepäämään, mutta minä jatkoin sinnikkäästi matkaa ja ajelin yksin metrolla Harrodsille uudemman kerran, sillä halusin hakea vielä erään jutun, jota en ensimmäisellä kerralla jostain syystä ostanut, vaikka halusinkin. Illaksikin meillä oli ohjelmaa tiedossa, sillä ystävättäreni kaukainen sukulainen perheineen asuu Lontoon pohjois-osassa ja he olivat kutsuneet meidät kylään.
14.päivä
Tämä päivä lähti käyntiin Queeswaylta jälleen. Ensin poikkesimme Whiteleys’n kahvilassa aamupäiväkahvilla, jonka jälkeen ostimme lounastarpeet mukaan ja kävelimme Hyde Parkiin.
Lake Serpentine, Hyde Park
Istuskelimme nurmikolla, katselimme ihmisiä ja nautimme kauniista päivästä eväitä syöden ja ruohikolla lojuen.
Pitkän lounastauon jälkeen suuntasimme puiston etelälaidalle, jossa sijaitsee upea Royal Albert Hall.
Kensington Gardens odotti meitä sen jälkeen.
Mukanamme olleet viinirypäleet kelpasivat puiston oraville paremmin kuin hyvin. Lopulta hyppäsimme Hyde Parkin kulmassa bussiin ja hurautimme Oxford Streetin kautta Piccadilly Circuksella sijaitsevalle hotellillemme.
Kuva kaksikerrosbussin yläkerrasta Oxford Streetille
Illalla suuntasimme askeleemme vielä Leicester Squarelle, jossa sijaitsee myös siihen aikaan maailman suurin disco, Hippodrome.
Hippodrome
Olin käynyt siellä toki aiemminkin, mutta päätimme viivähtää hetken sen hämyssä myös tällä kertaa. Kauaa emme kuitenkaan siellä oleskelleet, sillä ikävä kyllä illan aikana oli vielä saatavat tavarat mahtumaan matkalaukkuihin… se vasta olikin urakka!!
15. päivä
Viimeinen tilaisuus verestää muistia ja tehdä pikku kierros ympäri iki-ihanaa kaupunkia, ennen kuin jälleen olisi aika palata Suomeen.
Aamulla hyppäsimme siis heti aamiaisen ja huoneen luovutuksen jälkeen jälleen metrotunnelien uumeniin…
“Bakerlooline Piccadillyltä Embankmentiin ja…
…Circlelinella Towerhilliin…”
Ei tahdo vielä kotiin!!
Viimeiset silmäykset Tower Bridgellä ja Towerin linnassa.
Yeoman Warders eli Beefeaters ovat Towerin linnan virallisia vartijoita ja turistien opastajia.
Pian oli aika lähteä takaisin hotellille ja valmistautumaan matkalle kotiin.
Hyvästelimme myös erään uuden Italialaisen “ystävämme” Ottavion, jolle kävimme lähtiäisiksi ostamassa kahvit ja donitsin tästä hotellin vieressä sijainneesta donitsibaarista.
Sen jälkeen oli sanottava jälleen kerran: Good Bye London! We will miss you!
Englannin ilmatilassa
Tämän kerran matkasta voisi kirjoittaa vaikka romaanin, mutta parasta vain todeta lopuksi, että lentokentällä kävi mieletön munkki, kun tarjouduin auttamaan erästä lähtöselvitysvirkailijaa. Nuori suomalaispoika ei ymmärtänyt mitä virkailija hänelle yritti selvittää. Opastin pojan viemään matkatavaransa pistokokeeseen, eli lähempään tarkastukseen, jotka tietokone valitsee summittaisesti. Olin itse joutunut siihen aiemmin, joten tiesin mistä oli kyse. Virkailija oli kiitollinen avusta ja siitä hyvästä meidän 100 kilon matkalaukut (puolet yli sallitun painorajan) saivat ilmaisen kyydin takaisin Suomeen!!
Lontoon metrokartta ja suurennos Zone 1
|
|
|
